On vähättelyä sanoa, että olin Parasiten pauloissa alusta loppuun – sen kuvaustyyli ja kamera-ajot ovat lumoavia. Katsottuani lukuisia korealaisia elokuvia Lontoon korealaisen elokuvan festivaaleilla tällaisten rainojen yleiset lajityypit olivat minulle tuttuja, mutta Parasite tuntui uhmaavan niitä kaikkia! Parasite on omituisella tavalla koominen, se on luokkaeroja ylittävä trilleri, mutta myös perhesaaga muiden lajityyppien ohessa, ja sellaisena se takuulla vetoaa kaikenikäisiin.

Parasite kannattaa katsoa teatterissa, jotta sen nyansseista ja tyylikkäästä kuvauksesta saa kaiken irti. Yllätyksen säilyttävänä yhteenvetona sanottakoon, että Parasite kertoo tarinan Parkin perheen suhteesta työttömyydessä kärvistelevään Kimin perheeseen. Nämä vastakkaiset maailmat törmäävät kauaskantoisin seurauksin.

[…]Bong Joon-Ho onnistuu koukuttamaan yleisön kirkkaasti valaistuilla kohtauksilla ja vaikuttavalla sisätilan käytöllä. Kahden tunnin ja 12 minuutin jälkeen on yllättävää huomata, että suurin osa kohtauksista sijoittuu Parkin perheen kotiin. Kotielämän arkiset elementit kuvataan Bong Joon-Hon tyyliin kiehtovasta perspektiivistä. Parasite kypsyy hitaasti, mutta sen kauneudesta ja kekseliäisyydestä nauttii elokuvan vakuuttaessa tapahtuvansa vain yhdellä tasolla, vaikka se todellisuudessa onkin monitasoinen, empaattinen ja paatoksellinen sosiaalisen realismin kuvaus.

Näyttelijäntyö on kutkuttavaa katseltavaa. Kasvojen jokainen liike ja ele korostuu, jopa portaiden nouseminen tai laskeutuminen voi pitää sisällään salaisen merkityksen, jonka kamera pirstaloi. Levottomuuden tasoja luodaan vaikuttavalla tilankäytöllä, ja epätavalliset kuvakulmat yhdistettynä dramaattisiin säätiloihin kiristävät tunnelmaa. Musiikki korostaa Parasiten surrealismia, minkä lisäksi absurdeja elementtejä käytetään nerokkaasti, luoden todellista elokuvan taikaa. Parasiten ilmeinen aavemaisuus vangitsee, eikä se tuntuisi vieraalta Twilight Zone -koulukunnan elokuvantekijöille.

Näyttelijät ovat vaikuttavia ja lisäävät rooleihinsa väljyyttä olemalla samaistuttavia ja samalla vaivattoman cooleja. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät Parkin perheen kotona yksityisopettajina, he olivat tämän ilmeettömän, hillityn auktoriteetin henkilöitymiä luoden mystistä auraa sanattomilla, lähes myyttisillä opetustekniikoillaan. Näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik rooleissaan Ki-Woona and Ki-Jeongina ovat Parasiten tarinan käänteissä yksinkertaisesti vakuuttavaa katsottavaa. He pysyvät rooleilleen saumattoman uskollisina voittaen yleisön puolelleen.

[…]Parasite on ainutlaatuinen esimerkki taidokkaasta elokuvanteosta. Se on yksinkertaisesti nähtävä, ja odotankin pääseväni katsomaan sen uudelleen sen tullessa yleiseen levitykseen Britanniassa.

Jos sanoisin, että olin Parasiten lumoissa alusta loppuun saakka, se olisi lievästi sanottu. Elokuvan kuvaustyyli kamera-ajoineen on hurmaava. Olen nähnyt useita korealaisia elokuvia Lontoon korealaisten elokuvien festivaaleilla, joten olen perillä niissä käytetyistä tavanomaisista tyylilajeista, mutta Parasite vaikuttaa päihittävän ne kaikki! Parasite on koominen omalaatuisella tavallaan, se on myös trilleri, se käsittelee luokkaeroja ja kertoo myös tarinan perheestä muiden tyylilajien muassa, minkä vuoksi se vetoaa todennäköisesti kaikenikäisiin.

Parasite ansaitsee todellakin tulla katsotuksi elokuvateatterissa sen vivahteiden ja tyylikkään kuvauksen kunnioittamiseksi. Tiivistettynä, ja spoilereiden välttämiseksi, Parasite on kertomus Parkin perheen ja Kimin perheen (työtön perhe) välisestä vuorovaikutuksesta, ja näiden vastakohtaiset maailmat törmäävät aiheuttaen pitkäkestoisia seurauksia.

[...]Bong Joon-Ho onnistuu herättämään yleisön huomion kirkkaasti valaistuilla kohtauksilla, jotka yhdistetään sisätilan tehokkaaseen käyttöön. Onkin yllättävää huomata kahden tunnin ja 12 minuutin katselun jälkeen, että useimmat kohtauksista tapahtuvat Parkin perheen kotona. Perhe-elämän arkiset elementit esitetään kiinnostavasta näkökulmasta, mikä on malliesimerkki Bong Joon-Hon tyylistä. Parasite käynnistyy hitaasti, mutta iloitset sen kauneudesta ja nerokkuudesta elokuvan vakuutellessa, että se toimii vain yhdellä tasolla, mutta se on tosiasiassa monitasoinen ja kuvaa sosiaalista todellisuutta empaattisesti ja myötätuntoisesti.

Näyttelijöitä on viehättävä katsella. Jokainen kasvojen ele ja liike korostuvat. Jopa pelkkä kävely portaita ylös tai alas voi välittää piilotettuja merkityksiä, jotka kamera hajottaa kappaleiksi. Jännityksen tasoja luodaan myös käyttämällä tilaa tehokkaasti epätavallisilla kamerakulmilla sekä dramaattisilla sääolosuhteilla, jotka tiivistävät tunnelmaa. Parasite on surrealistinen, mikä korostuu musiikin avulla. Lisäksi elokuva ammentaa elementtejä absurdiudesta hyvin nerokkaalla tavalla, joka on elokuvan todellista taikaa. Parasiten ilmeinen kaameus pitää sinut otteessaan eikä se ole vierasta Twilight Zone -tyylille.

Näyttelijät ovat todella vaikuttavia ja lisäävät syvyyttä rooleihinsa, mikä luo samaistumispintaa vaikuttaen vaivattoman tyylikkäältä. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät Parkin perheen kotona yksityisinä tuutoreina, heissä ruumiillistui välinpitämättömän ja hillityn auktoriteetin taso luoden mystisyyttä sanattomilla, melkein myyttisillä tuutorointitekniikoilla. Yksinkertaisesti ottaen näyttelijöitä Park So-Dam ja Choi Woo-Sik, sekä Ki-Woo ja Ki-Jeong on hurmaavaa katsella Parasiten eri käänteissä, ja he kannattelevat näitä performansseja saumattomasti kutsuen yleisön puolelleen.

[...]Parasite on merkittävä elokuvallinen taidonnäyte. Se on yksinkertaisesti nähtävä. Odotankin todella näkeväni sen uudelleen, kun se julkaistaan Isossa-Britanniassa.

Voin sanoa vähättelemättä, että Parasite vei mukanaan alusta loppuun: käytetty kuvaustapa kamera-ajoineen on lumoava. Olen katsonut runsaasti korealaisia elokuvia London Korean Film Festival -tapahtumassa, joten niissä käytetyt tyylikeinot olivat jo tuttuja, mutta Parasite tuntui rikkovan niitä kaikkia! Parasite on oudolla tavalla koominen ja myös jännäri, joka ylittää yhteiskuntaluokkia ja esittää perhetarinan muiden tyylilajien lomassa. Siksi se voi hyvinkin vedota kaikenikäisiin.
Parasite kannattaa ehdottomasti katsoa elokuvateatterissa, jossa sen nyanssit ja tyylikäs elokuvaus pääsevät oikeuksiinsa. Juonipaljastuksia vältellen Parasite kertoo vuorovaikutuksesta, joka muodostuu, kun Parkin perheen ja Kimin työttömistä koostuvan perheen jyrkästi poikkeavat maailmat törmäävät toisiinsa pitkäkantoisin seuraamuksin.
[...]Bong Joon-Ho onnistuu herättämään yleisön kiinnostuksen kirkkaasti valaistuilla otoksilla yhdessä tehokkaan sisätilan käytön kanssa. Elokuvan loputtua 2 tunnin 12 minuutin kuluttua onkin yllättävää tajuta, että suurin osa kohtauksista tapahtuu Parkin perheen kotona. Perhe-elämän arkisia elementtejä näytetään kiintoisista näkökulmista, jotka esittelevät Bong Joon-Hon tyylitajua. Parasite etenee hitaasti, mutta sen kauneus ja nerokkuus saavat katsojan nauttimaan elämyksestä, jossa elokuva vakuuttaa etenevänsä vain yhdellä tasolla, kun se todellisuudessa on monitasoinen ja esittää sosiaalista realismia empaattisesti ja paatoksella.
Näyttelijät ovat valloittavaa katsottavaa, kun jokaista kasvojen liikettä ja toimintaa korostetaan. Jo pelkästään portaita nouseminen tai laskeutuminen voi välittää piilomerkitystä, jonka kamera pirstoo. Levottomuuden tunnetta luodaan käyttämällä tehokkaasti tilaa epätavallisten kuvakulmien avulla, ja hätkähdyttävä sää kiristää tunnetta entisestään. Parasiten luonne on epätodellinen, ja musiikki korostaa tätä. Lisäksi elokuvassa käytetään absurdeja elementtejä, jotka on laadittu suorastaan taianomaisen nerokkaasti elokuvan keinoin. Parasiten ilmeinen outous kiinnittää kyllä huomion eikä tuntuisi vieraalta edes Hämärän rajamailla -sarjasta tutussa elokuvanteon koulukunnassa.
Erittäin vaikuttavat näyttelijät onnistuvat laajentamaan roolejaan, jolloin hahmoihin on helppo samastua, vaikka nämä vaikuttavatkin sujuvan trendikkäiltä. Työskennellessään Parkin perheen kodissa yksityisopettajina Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim toimivat täydellisinä esimerkkeinä huolettoman hillityistä asiantuntijoista, joiden mystinen aura kumpusi ääneen lausumattomista, lähes myyttisistä opetustekniikoista. Parasiten edetessä eri suuntiin Ki-Woota ja Ki-Jeongia esittävät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik ovat yksinkertaisesti kiehtovaa katsottavaa; heidän saumaton esityksensä houkuttelee yleisön pitämään heille peukkuja.

[...]Parasite on merkittävä esimerkki äärimmäisen taitavasta elokuvanteosta. Se on yksinkertaisesti pakko nähdä, ja odotan innolla tilaisuutta käydä katsomassa elokuva uudelleen, kun sen esitykset elokuvateattereissa alkavat.

Ei ole liioittelua sanoa, että Parasite lumosi minut täydellisesti alusta asti. Se on jopa vähättelyä. Kuvaus ja kamera-ajot ovat kerta kaikkiaan vangitsevia. Katsoin useita korealaisia elokuvia Lontoon Korealaisen Elokuvan Festivaaleilla ja tunnistan lajityypit, mutta Parasite tuntui rikkovan ne kaikki! Se on komedia, oudolla ja jännittävällä tavalla, ja trilleri yhtä aikaa. Parasite käsittelee luokkaeroja samalla kun kertoo perheen tarinan; se yhdistää eri elokuvatyyppejä ja siksi varmasti vetoaa kaiken ikäisiin katsojiin.

Parasite kannattaa ehdottomasti katsoa teatterissa. Silloin sen vivahteet ja elokuvakerronta pääsevät oikeuksiinsa. Tiivistettynä ja ilman juonipaljastuksia, Parasite kertoo kahden perheen, Parkien ja työttömien Kimien vuorovaikutuksesta. Vastakkaiset maailmat törmäävät toisiinsa ja vaikutukset kantavat kauas.

[…] Bong Joo-Ho herättää katsojien mielenkiinnon kirkkaasti valaistuilla otoksilla ja sisätilojen upealla hyödyntämisellä. Kahden tunnin ja kahdentoista minuutin pituisen elokuvan jälkeen katsoja yllättyy huomatessaan, että suurin osa elokuvasta tapahtui Parkin perheen asunnossa. Kotiympäristön arkiset elementit esitetään kiehtovalla tavalla, jossa näkyy Bong Joo-Ho´n taitavuus. Vaikutus syntyy hitaasti mutta elokuva paljastaa kauneutensa ja neroutensa, kun se ensin näyttää toimivan vain yhdellä tasolla mutta on itse asiassa hyvin monikerroksinen ja lähestyy sosiaalista realismia niin lämpimällä kuin surumielisellä myötäelämisellä.

Kaikki esiintyjät tekevät lumoavaa työtä, jokaisella ilmeellä ja teolla on painoarvoa. Pelkkä portaita ylös tai alas käveleminen voi kantaa salattuja merkityksiä, joita kamera pala kerrallaan paljastaa. Kasvavan ahdistuksen ilmapiiri synnytetään tehokkaalla tilojen käytöllä, erikoisilla kuvakulmilla ja dramaattisilla sääolosuhteilla, jotka kerros kerrokselta lisäävät levottomuuden tunnelmaa. Tässä on Parasiten surrealistinen luonne, sen ydin. Teos yhdistää erilaisia absurdin sekä outouden elementtejä nerokkaalla tavalla ja tarjoaa todellista elokuvan taikaa. Parasiten korostettu aavemaisuus pitää katsojan varmasti otteessaan ja liikkuu vahvasti hämärän rajamailla, Twillight Zone-tyyppisessä traditiossa.

Näyttelijät ovat todella vakuuttavia. He tuovat rooleihinsa syvyyttä ja samaistuttavuutta ja saavat sen vielä näyttämään helpolta, ilman liikaa yrittämistä. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelevät Parkin perheen yksityisopettajina, he ovat täydellinen esimerkki rauhallisista, hillityistä ammattilaisista jotka luovat mystisen vaikutelman ääneen lausumattomilla, suorastaan myyttisillä opetustekniikoillaan. Yksinkertaisesti, näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik tarjoavat roolihahmojensa kautta vangitsevaa katsottavaa kaikissa niissä eri suunnissa, jonne Parasite johtaa. He vetävät roolinsa virheettömästi, kutsuvat katsojat puolelleen.

[…] Parasite on upea, äärimmäisen taidokas elokuvateos, joka täytyy nähdä. Itse odotan innolla että pääsen katsomaan sen uudestaan heti kun se saa Iso-Britannian ensi-iltansa.

Ehdotusten jättöaika:
Kilpailuehdotukset jätetään
Karsintakierros:
Vertaiset arvioivat kilpailutyöt finalistien määrittämiseksi
Finaali:
Vertaiset valitsevat voittajat
Lähdeteksti englanniksi
On vähättelyä sanoa, että Parasite veti minut mukaansa alusta loppuun; sen kuvaustyyli ja seurantakuvat ovat mukaansatempaavia. Katsottuani useita korealaisia elokuvia Lontoon korealaisilla elokuvafestivaaleilla olin perehtynyt tällaisissa elokuvissa käytettyihin tavanomaisiin genreihin, mutta Parasite tuntui uhmaavan niitä kaikkia! Parasite on omituisella tavalla komediallinen, se on myös trilleri, se ylittää luokkaerot ja kuvaa muiden genrejen ohella myös perhetarinaa, joten se todennäköisesti vetoaa kaikenikäisiin.

Parasite todella ansaitsee tulla katsotuksi elokuvateatterissa, jotta sen vivahteita ja tyylikästä kuvausta voi arvostaa. Yhteenvetona, spoilerien välttämiseksi, Parasite kertoo Parkin perheen ja Kimin työttömien perheen välisestä vuorovaikutuksesta, jossa heidän vastakkaiset maailmansa törmäävät toisiinsa pitkäaikaisin seurauksin.

[...] Bong Joon-Ho onnistuu herättämään katsojan mielenkiinnon kirkkaasti valaistuilla otoksilla yhdistettynä sisätilojen tehokkaaseen käyttöön, ja elokuvan 2 tunnin ja 12 minuutin pituuden jälkeen on yllättävää huomata, että suurin osa kohtauksista tapahtuu Parkin perheen kotona. Kotielämän arkiset elementit näytetään kiehtovasta näkökulmasta, mikä osoittaa Bong Joon-Hon taituruutta. Se on hidastempoinen, mutta nautit sen kauneudesta ja nerokkuudesta, sillä Parasite vakuuttaa toimivansa vain yhdellä tasolla, mutta itse asiassa se on monikerroksinen ja kuvaa sosiaalista realismia empaattisesti ja paatoksellisesti.

Näyttelijät ovat kiehtovaa katsottavaa, jokainen kasvojen liike ja toiminta korostuu, jopa pelkkä portaita ylös tai alas käveleminen voi välittää piilotetun merkityksen, jonka kamera pirstoo. Levottomuuden tasoja luodaan myös tehokkaan tilankäytön ansiosta, ja epätavalliset kamerakulmat ja dramaattiset sääolosuhteet lisäävät tätä tunnetta. Parasite-elokuvassa on surrealistinen luonne, jota sen musiikki korostaa, ja lisäksi elokuva ottaa käyttöön absurdin elementtejä niin nerokkaalla tavalla, että se on todella elokuvamaista taikaa. Parasiten näennäinen aavemainen luonne pitää varmasti otteessaan, eikä se tuntuisi vieraalta Twilight Zonen elokuvantekokoululle.

Näyttelijät ovat erittäin vaikuttavia ja tuovat rooleihinsa laajuutta luoden uskottavuutta samalla kun he vaikuttavat vaivattomasti viileiltä. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät Parkin perheen kotitalossa yksityisopettajina, he varmasti edustivat tätä huoletonta, hillittyä auktoriteettia, joka loi mystisen auran sanattomilla, lähes myyttisillä opetustekniikoilla. Näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik Ki-Woon ja Ki-Jeongin rooleissa ovat yksinkertaisesti kiehtovia seurattavia Parasiitin eri suunnissa, ja he kantavat esitykset saumattomasti ja kutsuvat näin yleisön heidän puolelleen.

[...] Parasite on merkittävä teos äärimmäisen taitavaa elokuvantekoa, se on yksinkertaisesti pakko nähdä, ja siksi odotan innolla, että voin katsoa elokuvan uudelleen sen Yhdistyneen kuningaskunnan yleisen julkaisupäivän yhteydessä.

Jos sanoisin, että olin täysin lumoutunut alusta loppuun asti Parasite-elokuvasta, niin aliarvioisin kokemustani.
Elokuvan kuvaustyyli seurantakuvauksineen on kiehtova. Olen nähnyt useita korealaisia elokuvia Lontoon Korean elokuvafestivaaleilla, joten gendre oli minulle sinänsä tuttu. Parasite-elokuva vaikutti uhmaavan kaikkia korelaisten elokuvien yleisiä maneereja.
Parasite (Loinen) on koominen ja omalla tavallaan kieroutunut elokuva. Se on trilleri, jossa tasapainoillaan luokkaerojen välillä. Kertomuksen perhetarinan kuvaaminen tekee siitä todennäköisesti kaikenikäisille sopivaa katsottavaa.
Tämä elokuva ansaitsee tulla katsotuksi elokuvateatterissa, jotta pääsee arvostamaan sen tyylikästä kuvakerrontaa ja hienovaraisuuksia. Välttääkseni juonipaljastuksia, kerron vain lyhyesti, että Parasite kertoo Parkin ja Kimin perheistä, joiden toisilleen vastakkaiset maailmat törmäävät pitkäaikaisin seurauksin.
Bong Joon-Ho herättää yleisön kiinnostuksen kirkkaasti valaistuilla kuvilla ja tehokkaalla sisätilojen tilankäytöllä. On yllättävää huomata kahden tunnin ja 12 minuutin kuluttua, että suurin osa kohtauksista tapahtui Parkin perheen kotona.
Bong Joon-Ho esittää taituruuttaan kuvatessaan kotielämän arkipäiväisiä elementtejä kiehtovista näkökulmista. Kuvaus on hidastempoista, mutta kaunista ja oivaltavaa. Parasite on monikerroksinen elokuva, joka kuvaa yhteiskunnallista realismia empatian ja paatoksen kautta.
On lumoavaa katsella näyttelijöitä. Heidän pienimmätkin kasvojensa ilmeet ja liikkeet tuodaan esille korostetusti. Pelkästään kävelemisen näyttäminen voi välittää piilotettuja merkityksiä, joita kamera pilkkoo.
Tilankäytön tehokkuus ja epätavalliset kamerakulmat sekä dramaattiset sääolosuhteet luovat epämukavuutta katsojalle.
Parasite-elokuvassa on surrealismia, jota sen musiikki korostaa. Elokuva omaksuu älykkäästi absurdielementtejä, mikä tekee siitä todellista elokuvataikaa. Parasiitin näennäinen kummallisuus pitää katsojan varmasti otteessaan, eikä se tunnu vieraalta Twilight Zone -elokuvakoulun tyyliin tottuneille.
Näyttelijät ovat erittäin vaikuttavia ja tuovat laajuutta rooleihinsa. He luovat suhteellisuudentunnetta ja vaikuttavat pakottoman viileiltä.
Kun tarinan hahmot, Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät Parkin perheen kotona yksityisopettajina, he ilmensivät täysin tätä välinpitämättömän alentunutta asennettaan, luoden mystisen ilmapiirin käyttämiensä myyttisten opetusmenetelmiensä avulla.
Yksinkertaisesti näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik, Ki-Woo ja Ki-Jeongin rooleissa, ovat kiehtovaa katseltavaa, kun he kulkevat Parasiten tarinan vieminä ja kantavat roolisuorituksensa saumattomasti houkutellen yleisön puolelleen.
Parasite on erittäin taitavasti tehty elokuva. Se on yksinkertaisesti elokuva, joka tulee itse kokea. Odotan innolla sen uudelleenkatselemista elokuvan Iso-Britannian yleisöesityspäivänä.

On vähättelyä sanoa, että minua pakotettiin Parasiten läpi alusta loppuun; sen kuvaamisen muoti seuraavien kuvien kanssa on kiehtovaa. Katsottuani useita korealaisia elokuvia jossain vaiheessa Lontoon Korean elokuvafestivaaleilla, tunsin aiemmin tällaisissa videoissa käytetyt tavalliset genret, mutta Parasite näytti uhmaavan niitä kaikkia! The Parasite on komedia, omituisella tavalla, se on myös trilleri, ryhmittelee kategorioiden jaot ja lisäksi kuvaa kotitarinaa eri genreissä ja houkuttelee siksi kaiken ikäisiä.

Parasite ansaitsee varmasti tulla katsotuksi elokuvateatterissa, jotta se voi arvostaa sen vivahteita ja muodikasta kuvausta. Yhteenvetona voidaan todeta, että välttääkseen spoilereita Parasite kertoo tarinan Parkin talon ja Kimin, työttömän perheen vuorovaikutuksesta, jonka vastakkaiset maailmat törmäävät pitkäaikaisiin seurauksiin.

[... kohtaukset tapahtuvat Park-perheen kodissa. Kotimaisuuden arkipäiväiset elementit esitellään mielenkiintoisella näkökulmalla, joka esittelee Bong Joon-Hon tunnelmaa. Se on hidas palaminen, mutta voit nauttia sen loistosta ja kekseliäisyydestä, sillä Parasite vakuuttaa, että se toimii täysin yhdellä asteella, mutta se on monikerroksinen ja kuvaa sosiaalista realismia empatialla ja paatosuksella.

Taottu on houkuttelevaa katseltavaa, jokainen kasvojen liike ja toiminta korostuvat, ja pelkkä portaita ylös tai alas käveleminen voi tuoda piilossa olevan merkityksen, jonka kamera pilkkoo. Epämukavuuden tasoa luo lisäksi upea tilankäyttö harvinaisilla digitaalikamerakulmilla ja dramaattiset sääolosuhteet, jotka lisäävät tätä tunnetta. Parasitessa on surrealistista luonnetta, jota sen partituuri korostaa, ja elokuva omaksuu elementtejä absurdista niin nerokkaalla tavalla, joka on käytännössä elokuvamaista taikuutta. Parasiten näennäinen aavemaisuus pitää sinut käytännössä niitattuina, eikä se ole vieras Twilight Zone College of Filmmakingille.

Näyttelijät ovat erittäin loistavia ja lisäävät rooleihinsa leveyttä luoden suhteellisuutta samalla, kun ne näyttävät vaivattoman siisteiltä. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim olivat työskennelleet Parkin kotitaloudessa yksityisopettajina, he todellisuudessa ilmensivät tätä välinpitämättömän, hillittyjen auktoriteettien vaihetta, joka kasvatti mystiikan auraa käytettyjen sanomattomien, lähes myyttisten tutorointitekniikoiden avulla. Yksinkertaisesti sanottuna näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik Ki-Woona ja Ki-Jeongina ovat pakottavia katsomaan Parasite seuraamaan omalaatuisiin suuntiin, ja he suorittavat nämä esitykset saumattomasti ja kutsuvat kohdemarkkinat olemaan heidän joukossaan. puolella.

[...]Parasite on loistava osa poikkeuksellisen taitavaa elokuvantekoa, se on todellakin pakko nähdä, joten odotan innolla, että pääsen katsomaan elokuvan uudelleen sen Isossa-Britanniassa suosituna julkaisupäivänä.

Sanoa, että olin kiinnostunut Parasitestä alusta loppuun, on vähättely; sen kuvaustyyli seurantakuvauksineen on kiehtova. Katsottuani useita korealaisia elokuvia Lontoon korealaisen elokuvafestivaalin aikana, olin tutustunut tavanomaisiin genreihin, joita näissä elokuvissa käytetään, mutta Parasite näytti uhmaavan niitä kaikkia! Parasite on komediallinen, omalaatuinen tapa, se on myös trilleri, seilaa luokkaerojen välillä ja kertoo myös perhetarinan muiden genrejen lisäksi, joten se todennäköisesti vetoaa kaikenikäisiin.

Parasite ansaitsee todella tulla katsotuksi elokuvateatterissa arvostaakseen sen hienovaraisuuksia ja tyylikästä kuvakerrontaa. Yhteenvetona välttääkseni spoilereita, Parasite kertoo tarinan Parkin perheen ja Kimin perheen välisestä vuorovaikutuksesta, työttömästä perheestä, joiden vastakkaiset maailmat törmäävät pitkäaikaisin seurauksin.

[...] Bong Joon-Ho onnistuu herättämään yleisön kiinnostuksen kirkkaasti valaistuilla kuvilla, jotka yhdistyvät tehokkaaseen sisätilojen käyttöön, ja on yllättävää huomata, että elokuvan 2 tuntia 12 minuuttia kestävän ajanjakson jälkeen suurin osa kohtauksista tapahtuu Parkin perheen kodissa. Arkielämän tavalliset elementit näytetään kiinnostavasta näkökulmasta, esitellen Bong Joon-Hon lahjakkuutta. Se on hitaasti syttyvä, mutta tulet nauttimaan sen kauneudesta ja kekseliäisyydestä, kun Parasite vakuuttaa toimivansa vain yhdellä tasolla, mutta on itse asiassa monitasoinen ja kuvaa yhteiskunnallista realismia empatian ja patoksen kera.

Näyttelijät ovat lumoavia katsella; jokainen kasvojen liike ja teko korostuu, jopa pelkkä ylös- tai alasmenon teko voi välittää piilotetun merkityksen, jonka kamera fragmentoi. Epämukavuuden tasoja luodaan myös tilan tehokkaan käytön, epätavallisten kamerakulmien ja dramaattisten sääolosuhteiden avulla, jotka vahvistavat tätä tunnetta. Parasitessa on surrealismia, jonka sen musiikki korostaa, ja lisäksi elokuva omaksuu absurdin elementtejä niin nerokkaalla tavalla, että se on todellista elokuvataikaa. Parasiten ilmeinen kummallisuus pitää sinut ehdottomasti otteessaan ja se ei tuntuisi vieraalta Twilight Zone -elokuvakoulun tekemiseen.

Näyttelijät ovat erittäin vaikuttavia ja tuovat laajuutta rooleihinsa, luoden samaistuttavuutta samalla vaikuttaen vaivattomasti coolilta. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät yksityistutoreina Parkin perheen kodissa, he ilmentivät varmasti tätä välinpitämätöntä, hillittyä auktoriteettia, luoden mystiikan ilmapiirin käyttämillään sanattomilla, melkein myyttisillä opetusmenetelmillä. Yksinkertaisesti sanottuna näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik, rooleissaan Ki-Woo ja Ki-Jeong, ovat kiehtovia katsottavia eri suuntiin, joita Parasite seuraa, ja he kantavat nämä esitykset saumattomasti, kutsuen yleisön olemaan heidän puolellaan.

[...] Parasite on huomattava pala äärimmäisen taitavaa elokuvantekoa, se on yksinkertaisesti nähtävä elokuva, ja odotan innolla sen katsomista sen Iso-Britannian yleisön julkaisupäivänä.